rakkauden tunteita

Elikkäs vieläkäään ei oo meidän vaava antan merkkejä, että ennen huomista tulisi. Huomenna klo 9.00 on siis varattu aika Koksiin, enkä aikonut sieltä ilman vauvaa lähteä. Kai nämä loppuajan turhautumiset, pelot ja jännitykset on ihan normaaleja..

Aluksi luulin, että oon synnytyspelkoinen. Vielä pari päivää sitten pelkäsin hurjasti sitä, ettei vauvalla ole kaikki hyvin. Mitä jos se syntyykin kuolleena? Mitä jos se onkin halvaantunut tai sillä on joku vakava sairaus? Olen nähnyt painajaisia siitä että menetän vauvan.

Ja siis ei, en ole koko ajan hysteerinen pelkoineni, vaan ne tulevat välillä ja hetken päästä tulee taas olo että kaikki on hyvin.

Nyt olen kuitenkin alkanut jännittämään sitä, että onko minusta tähän? Olenko valmis äidiksi? Mitä jos en jaksakkaan? Mistä tiedän miten vauvaa tulee hoitaa? Rakastanko varmasti vauvaani tarpeeksi jotta jaksan suojella ja huolehtia siitä koko elämäni?

Koko raskausaika minulle on ollut yhtä mielialojen vaihtelua, onnea, surua, pelkoa, käsittämätöntä rakkauden tunnetta... Kaikkea laidasta laitaan. Ja huomenna se siis tapahtuu? Nään vihdoinkin oman lapseni. Olen ehkä lievässä shokissa, jännityksessä. Ja tietysti TAAS se tunneryöppy valahtaa päälleni. Äsken jo katselin raskausajan rasvamaksan oireita.. Tuntuu että alan tulla vainoharhaiseksi, vaikka raskausaika on ollut lähes täydellinen, ei mitään oireita eikä huonoja oloja.

Noh, lainasin ystävältä Greyn Anatomian tuotantokausia joita olen katsellut. Tänään katsoin jakson, jossa Bailey kertoo Yangille miksi epäröi pitää lapsen. Miksi edes miettiä 7 vuoden yrittämisen jälkeen.. "Koska tiedän, että minusta on siihen. Vieläkään en tiedä miten, mutta tiedän että selviydyn" "Jos omasta itsestään on valmis, on valmis. Jos ei ole valmis, sen tietää vain itse. Ei kukaan muu." (jotenkin noin se meni??) Olin niin mukana jutussa, että tippa linssiinhän siinä (yllättäen) tuli.  

Kun katsoin positiivista raskaustestiäni viime kesänä, tiesin että minusta on siihen. Minusta tulee hyvä äiti. Teen kaikkeni jotta olisin hyvä äiti, vaikka elämä tuntuisi kuinka hankalalta ja asiat eivät näyttäisi järjestyvän. Koska syvällä sisimmässäni tiedän, että kaikki asiat järjestyvät aina - tavalla tai toisella. Asioilla on vaan tapana järjestyä. Tämä on sellainen asia, jonka olen koittanut pitää mielessäni aina silloin, kun paniikki iskee. Myös nyt, koska viisi minuuttia sitten googletin vielä raskauden rasvamaksasta.

Huomenna, tänään, eilen ja koko raskauden aikana olen kuitenkin toivonut että vauvalla olisi kaikki hyvin. Tänään toive on kaikista suurin koko aikana. Onneksi odotusta ei tarvitse enää kestää kauan. Ja toivottavasti huomenna tähän aikaan voin sanoa että olen varmasti yksi maailman onnellisimmista ihmisistä. Toivottavasti huomenna tähän aikaan pidän tervettä vauvaani sylissäni ja itken onnen kyyneliä. Toivottavasti en ikinä lakkaisi jännittämistä ja pelkäämistä lapseni takia.

Toivottavasti lapseni tulee aina rakastamaan minua.