Puoliksi tehty!

Kävin eilen Prisman takana lavan haku reissulla V:n kanssa. Valitettavasti ei ollut paljon valinnan varaa, mutta sain ainakin suht oikean kokoisen! Meillä eteisen seinissä on jotkut puukuvioiset levyt, jotka oli aikasemmin harmaan ruskeat ja ennen kaikkea todella likaiset. Onneksi kotona oli valmiina - yllätys yllätys valkoinen maalipurkin jämä.

 Lavaa maalatessa mietiskelin suhdettani mieheeni.. Tai mikä siinä on ihanaa ja mikä ärsyttävää (sillä hetkellä ärsytti jokin asia). Ollaan tosiaan toistemme vastakohdat!

 

Minä pyrin etsimään kaikesta hyvää ja kaunista, mieheni on pessimisti. Aina kaikki on

"eiii kannata", "mitä järkee?", "miksi?", "ihan tyhmää" jne.. Kaiken sen lisäksi aina kun pyydän vaikka laittamaan jonkun jutun seinälle (tai tekemään jotain) niin hän alkaa latelemaan miksi sitä ei kannata tehdä, ainakaan juuri sillä hetkellä. Joskus se on todella ärsyttävää. Kyllä hän saa myös kuullakin siitä ;) MUTTA, useimmiten se vaan naurattaa. Minulle sopii mies, jossa on haastetta. Meillä on samanlainen (hieman sarkastinen) huumorintaju, ja se on iso osa meidän arkea. Ja mielestäni ei ole mitään parempaa, kun kuulla silloin tällöin oman Jörö-Jukan suusta jotain söpöä ja ihanaa <3

Toinen juttu mitä mietin lavaa tuunaillessa oli, että minä vouhotan pää kolmantena jalkana; aloitan projekteja, mietin koko ajan uusia - ja hyvin harvoin saan oikeasti mitään viimeistelyn valmiiksi. Se on minussa ärsyttävää. Mieheni taas on erittäin huono aloittamaan mitään hommia, mutta aloittaessaan tekee ne valmiiksi kerralla ja huolellisesti.

Mieheni elää päivän kerrallaan - minä yritän elää niinkuin se olisi viimeinen.

Minä nautin siitä, että saan touhuta ja puuhata vähän jotain koko ajan - mieheni nauttii pelkästä olemisesta.

Tonttimme nimi on Multarinne, alempana on tontin numero

Käy ihan naurattamaan kun kirjoitan tätä, te varmasti pidätte meitä ihan hassuina! Mutta pointtini oli se, että vastakohdat täydentävät - ainakin tässä parisuhteessa toisiaan. Tottakai välillä ärsyttää (lievästi sanottuna) mutta onneksi se on normaalia. Ja olishan se tylsääkin jos ei ikinä tympisi ;) Tärkeintä minulle on meidän perhe, kaikkien pienien ihanien ja inhottavien hetkien kera <3

Ps. Kun ruuvattiin lava seinään, mieheni reaktio oli: "Hahah, meinaatko että toi on nyt hyvä?"

Tämä siis ennen maalauksia, koristeita ym..

Kun kaikki oli valmiina, mieheni tuli katsomaan ja sanoi: "Jotenkin ihmeellisellä tavalla sinä sait siitä aika hienon." <3 Nämä on niitä hetkiä kun rakastan mun Jörö-Jukkaa ihan hurjasti!

 

Ovet pitää vielä maalata, sekä välioveen ompelen verhot molemmille puolille. :)

Kaikista parasta tässä eteisen tuunailussa on se, että ei mennyt senttiäkään rahaa! Kotoa löytyi kaikkea tarvittavaa :)