Hetki yksin.

Kun muutettiin tänne "maalle", kaikki olivat huolissaan siitä miten jaksaisin täällä olla. Sanoin kaikille että ihan sama missä asun, kun liikun autolla kuitenkin aina - joten sama se on ajaako 2km vai 20km esimerkiksi kauppaan! Ja sitä paitsi nautin tästä hiljaisuudesta. Ihanaa kun ei kuule muuta kun lintujen laulua ja satunnaisia naapurin mölyjä. ;) Olen oikeastaan aina asunut joko junaradan tai autotien vieressä, joten onhan tää aika luksusta kun ei mitään kuulu.

Myös jotkut (kuten äitini) oli varma siitä että kuolen tylsyyteen äitiyslomallani. Okei, myönnän että kolmeviikkosen kanssa ei ole niin helppoa "vaan lähteä jonnekkin" kuten aikasemmin ajattelin. Mutta kukaan ei oikeen näytä ymmärtävän, että nautin niinkin hölmöistä jutuista kuin roskiskaapin siivoaminen.... TIEDÄN, olen outo. Mutta on se ihanaa kun tavarat ovat järjestyksessä. Toivoisin itseltäni kuitenkin järjestyksen ylläpitämisen taitoa.. Koska luultavasti parin viikon päästä kaappi näyttää samalta kuin toissapäivänä.

Ennen meidän miljoona muovipussia oli survottu tuonne samaiseen ämpäriin. Noh siis totuushan oli että kun kaapin avasi, muovipussit lenteli ja tursuili joka paikkaan. Myös kaapin tausta oli täynnä muovipusseja. Ja mikä sen raivostuttavampaa kun roskista vaihtaessa ottaa rikkinäisen muovipussin! Luultavasti sitä ei edes huomaa ennen kuin lähtee viemään täyttä pussia pois, ja kaiken maailman ihania nesteitä valuu pitkin kotia......... Meilläpä ei oo enää siis reikäisiä pussejakaan!

Sainpahan vuodattaa elämäni pieniä ongelmia, kiitos!